Syyskuussa 1944 solmitun aselevon ehtojen mukaisesti aloitettiin puolustusvoimien siirtäminen rauhan ajan kokoonpanoon. Tuolloin ilmatorjuntatykistö oli vielä ilmavoimien johdossa ja se koostui kahdesta ilmatorjuntarykmentistä ItR 1 ja ItR 2.

Ilmatorjuntarykmentti kaksi oli tuolloin varsin hajallaan. Esikunta oli Lahdessa ja patteristot Riihimäellä, Vesivehmaalla ja Oulussa. Oulun patteriston uudeksi sijoituspaikaksi päätettiin Naarajärvi lähellä Pieksämäkeä, jossa oli käyttämättömäksi jäänyt lentotukikohta huolto- ja majoitusrakennuksineen. Patteristo aloitti siirtymisensä Oulusta junakuljetuksena uudelle paikkakunnalle 23.2.1945. Olosuhteet Naarajärvellä osoittautuivat paljon odotettua huonommiksi. Patteriston saavuttua lentokenttäalueelle siellä oli lunta niin paljon, etteivät edes rakennukset olleet näkyvissä ja tiet olivat auraamatta. Rakennukset olivat kylmiä, vetoisia, ilman vettä ja viemäröintiä ja tuolloin niissä oli vielä höyrylämmitys, joten paljon työtä piti tehdä ennenkuin olosuhteet saatin siedettäviksi. Olosuhteista huolimatta joukko-osasto menestyi hyvin ja se valittiin parhaaksi rykmentin patteristoksi vuonna 1948. Varusmiesten kokonaisvahvuus oli 150-200 miestä ja saapumiserän vahvuus oli 70-90 miestä kerrallaan. Ilmatorjuntatykistö siirrettiin ilmavoimien alaisuudesta maavoimille 1.12.1952 ja tuolloin patteriston nimeksi tuli Ilmatorjuntarykmentin ensimmäinen patteristo. Aikaisemmat kaksi rykmenttiä oli nyt sulautettu yhdeksi ja siihen kuului yhteensä neljä erillistä patteristoa.

Eversti P Jokipaltio tarkastaa patteristoa 4.6.1952 Naarajärvellä.
Patteriston komentaja everstiluutnantti E Tarvainen vasemmalla.

Kuuluminen rykmenttiin päättyi 1.8.1954, jolloin patteristo liitettiin Pohjois-Suomen puolustuksesta vastaavan I Divisioonan kokoonpanoon ja nimi muuttui 1. Erilliseksi Ilmatorjuntapatteristoksi. Näin patteristosta tuli jälleen Pohjois-Suomen oma ilmatorjuntajoukko-osasto. Uusi sijoituspaikka oli Kokkolan Pikiruukki, jonne patteristo siirtyi jo samana syksynä. Alku oli Kokkolassa jopa hankalampaa kuin Naarajärvellä. Asuntoja riitti vain osalle henkilökuntaa ja varusmiehet majoitettiin sotien aikana korjaamoina käytettyihin lentokonehalleihin. Tilaa kyllä oli kun yhteen "tupaan" voitiin majoittaa jopa sata miestä, mutta tilat olivat kylmiä ja vetoisia. Rakentaminen käynnistyi kuitenkin nopeasti ja kasarmialueesta kehittyi tarkoituksenmukainen ja viihtyisä alue muutamassa vuodessa. Tammikuun 1 päivä 1957 patteriston nimi muuttui Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteristoksi. Koulutuskalustona oli aluksi raskaassa patterissa vanhaa 75 mm:n Skoda- sotasaaliskalustoa ja myöhemmin 88 mm:n versio samasta tykistä. Keveissä pattereissa kalustona oli sodanaikaista perua olevat 40 mm:n Bofors- ja 20 mm:n Valtion Konetehtaan tykit sekä 7.62 kaliiberin ilmatorjuntakonekiväärit.

Uusi kasarmirakennus Kokkolan Pikiruukissa 1968.

Muuton enteitä oli jälleen havaittavissa 60- luvun loppupuolella. Uutta tilaa haettiin edelleenkin pohjoisempaa. Vaihtoehtoina olivat Oulu ja Rovaniemi. Hämeen Lennoston siirtyminen Rovaniemelle ja Pohjanmaan Jääkäripataljoonan siirtyminen Sodankylään tukivat patteriston siirtymistä Rovaniemen eduksi. Siirto toteutettin vuonna 1970, jolloin patteristo luovutettiin Pohjanmaan Sotilaslääniltä Pohjois-Suomen sotilasläänille. Ohimarssi suoritettiin 1.8.1970 nelostiellä Tommin sillan kohdalla. Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteristo säilyi nimenä aina vuoteen 1974, jolloin nimeksi tuli Rovaniemen Ilmatorjuntapatteristo.

Sodan jälkeisen ajan Tampereen läheisyydessä toimi patteristo, joka nimettiin 1957 Tampereen Ilmatorjuntapatteristoksi. Tämä patteristo siirrettiin edelleen Ouluun vuonna 1980 ja nimi vaihtui samalla Oulun Ilmatorjuntapatteristoksi. Edelleen vuonna 1989 tämän patteriston matka jatkui Rovaniemelle liittyäkseen Rovaniemen Ilmatorjuntapatteriston kanssa yhdeksi joukko-osastoksi ja näin syntyi Lapin Ilmatorjuntarykmentti.