Oma lehti yhdistänyt porilaisia jo yli 70 vuotta

Näillä sanoilla alkaa Porilainen-lehden näytenumero, joka on päivätty Turussa, joulukuun 20. päivänä vuonna 1927. Kuluneiden seitsemän vuosikymmenen aikana arasta ja pelokkaasta alokkaasta on hioutunut kokenut ja arvostettu sotilas, joka kilvassa kaltaistensa kanssa lukeutuu valtakunnan ehdottomaan kärkikaartiin. Tästä ovat osoituksena nimeäminen 1990-luvulla kahdesti vuoden joukko-osastolehdeksi sekä lukuisat muut kunniamaininnat.

Porilaisen alkutaival oli kovin kivinen ja kuoppainen. Näytenumeron jälkeen se ilmestyi kerran kuussa, kunnes pulakausi lopetti lehdenteon vuoden 1930 lopussa kokonaan. Taloudellisen laman hieman hellitettyä lehti alkoi ilmestyä uudelleen vuonna 1934. Kahdentoista numeron vuosivauhdilla jatkettiin sodan syttymiseen vuoteen 1939, jolloin ehti ilmestyä vain yhdeksän numeroa.

Alunperin Porilainen perustettiin herätys- ja kasvatuslehdeksi. Isänmaallisaiheisilla kirjoituksilla pyrittiin synnyttämään oikeaa kansalaismieltä ja sotilashenkeä. Tärkeäksi nähtiin myös rykmentin ja siellä palvelleiden asevelvollisten yhdistäminen.

- Ajattelemme, että kaikki rykmentissä palvelleet ovat ainakin sen verran siihen kiintyneet, että jälkeenpäinkin joskus tahtoisivat kuulla jotakin omasta joukko-osastostaan. Onhan asevelvollisuusaika nuorelle miehelle vallan erikoinen ajanjakso omine tehtävineen ja muistoineen, todetaan lehden näytenumerossa.

Ensimmäisissä lehdissä oli 6-8 sivua. Kuvien käyttö oli vähäistä; ainoastaan komentajat ja merkittävimmät paraatit nähtiin kuvien arvoisiksi. Historialliset kertomukset, isänmaalliset runot, mietelauseet ja piirrokset muodostivat lehden pääsisällön. Urheilutapahtumia, etenkin sotilaslajien, on seurattu alusta alkaen varsin aktiivisesti.

Porilaisen kolmas tuleminen

Vuoden 1959 syyskuussa silloinen Porin Prikaatin komentaja eversti Ville-Poju Somerkari järjesti Turun Upseerikerholla kokouksen, jonka ainaoan tavoitteena oli päättää joukko-osastolehden henkiinherättämisestä. Prikaatin ja vastaperustetun killan edustajien yksimielisellä päätöksellä siunatiin Porilaisen kolmas tuleminen. Lehden ulkoasu muuttui alkuperäisestä sanomalehtimuodosta viikkolehtien käyttämään malliin.

Merkittävin uudistus oli kuitenkin se, että aiemmin pelkästään rykmentin lehtenä esiintyneestä Porilaisesta tuli nyt prikaatin ja Porin rykmentin Killan yhteinen julkaisu. Tämä näkyi myös lehden sisällössä. Killan tapahtumat, kuten 1960-luvulla suositut Porilaispäivät, saivat runsaasti palsatilaa. Uuden varuskunnan rakennustöiden etenemistä seurattiin tarkasti otsikolla Huovinrinteen kuulumisia. Myös aliupseerikurssin kronikat on julkaistu lehdessä jo vuodesta 1962 lähtien.

Innokkaasti alkanut kirjoittelu killan tapahtumista hiipui vuosien saatossa, ja lehden sisältö painottui pikku hiljaa lähes pelkästäään prikaatin ajankohtaisiin tapahtumiin. Tänä päivänä lehti on taas Porin Prikaatin tiedotuslehti, jota kuitenkin julkaistaan yhdessä killan kanssa.

Historialliset kirjoitukset ja urheilu ovat edelleen pitäneet pintansa, mutta myös puolustusvoimissa tapahtuneet uudistukset ja tulevaisuudennäkymät ovat hyvin edustettuina lehden sivuila. 1990-luvulla kirjoittajien joukkoon liittyneet ammattitaitoiset reserviläistoimittajat ovat asia- ja henkilöartikkeleillaan lisänneet entisestään lehden arvoa.

Vaikka lehden sisältö on vuosikymmenten saatossa muuttunut aiempaa viihteellisemmäksi, lehden tekijät noudattavat edelleen tiukasti 70 vuoden takaisen näytenumeron linjausta. Siinä todetaan, ettei rivoja tulla julkaisemaan, koska tarkoitus ei ole edistää kevytmielisyyttä.