Historia

Rykmentti vaalii viime sodan aikaisten päämajan kaukopartioyksiköiden ja suomalaisen sotilashelikopteritoiminnan perinteitä.

Utin tiedossa oleva sotilashistoria ulottuu 1700-luvun loppupuolelle. Tällöin Utti muodostui tärkeätä idän maantieyhteyttä hallitsevana kapeikkona sotilaiden kiinnostuksen kohteeksi. Nk Kustaan Sodan aikana ruotsalais-suomalaiset joukot kävivät 1789 venäläisiä vastaan nykyisen Tykkimäen huvipuiston itäpuolella Utin taistelun. Taistelussa kaatui noin 1000 venäläistä ja satakunta ruotsalais-suomalaista sotilasta. Taistelun seurauksena venäläiset joutuivat vetäytymään Taavetin suuntaan.

Sodan seurauksena venäläiset varmensivat rajavyöhykettä ja Pietarin puolustusta marsalkka Suvorovin suunnittelemilla linnakkeilla. Uloimmaksi linnoiteketjuksi muodostui tällöin Ruotsinsalmi-Kyminlinna - Utti - Liikkala - Järvitaipale. Utin maalinnoitus valmistui 1792 ja siihen sijoitettiin varusväeksi jalkaväkipataljoona ja 30 tykkiä miehistöineen. Linnoituksessa ei taisteltu ja se menetti merkityksensä Suomen sodan jälkeen 1809.

Kenraali Mannerheim päätti jo vuonna 1918, että Suomen puolustusvoimien lentokoneita on sijoitettava myös maatukikohtiin. Ensimmäiseksi maatukikohdaksi valittiin Utti, jossa alkoi 1920-luvun alussa voimakas rakentamisen ja kehittämisen kausi. Utti muodostuikin ilmavoimien keskeisimmäksi tukikohdaksi ennen toista maailmansotaa. Erityisen merkittävänä voidaan pitää Uttilaisten joukko-osastojen ja taitavien komentajien vaikusta lentäjähengen ja oikeaoppisen hävittäjätaktiikan kehittämiseen. Sotien aikana Utissa toimi useita hävittäjä- ja pommituslentoyksiköitä. Taisteluesimerkkeinä mainittakoon luutnantti Jorma Sarvannon ihmeteko Utin taivaalla talvisodassa; viidessä minuutissa hän ampui Fokker D 21 hävittäjällään alas 6 neuvostoliittolaista SB-2 pommikonetta. Talvisodan aikana Uttia pommitettiin 23 kertaa.

Sodan jälkeen tukikohdassa toimi Karjalan lennosto vuoteen 1958 ja vuodesta 1961 vuoteen 1996 Kuljetuslentolaivue.

Suomalainen sotilashelikopteritoiminta alkoi virallisesti vuonna 1961, jolloin Ilmavoimat hankki käyttöönsä helikoptereita. Ne sijoitettiin aluksi Poriin. Pian tämän jälkeen päätettiin kuitenkin koneiden sijoittamisesta Uttiin, jonne ne siirrettiin 1962.

Vuosina 1962-1996 helikopterit palvelivat Ilmavoimien väreissä ja niiden päätehtävänä oli Ilmavoimien rauhan ja sodan uhan ajan nopeiden materiaalikuljetusten ja siirtojen varmentaminen. Samalla niitä käytettiin maavoimien joukkojen tukena lähinnä koulutuksen värittämiseen ja maalitoiminnassa. Helikopterilentue on vuosien varrella kantanut vastuunsa myös pelastuspalvelutehtävissä.

Maavoimien erikoisjoukkojen perinteet Suomessa johtuvat jatkosodan päiviltä. Suoraan sodan johdon alaisuudessa toimi tuolloin neljä kaukopartio-osastoa (komppania). Pohjois-Suomessa operoi osasto Paatsalo, Vienan Karjalassa osasto Marttina, Laatokan pohjoispuolella osasto Kuismanen ja Karjalan kannaksella osasto Vehniäinen. Sodan aikana 1943 osastoista muodostettiin päämajalle alistettu Erillinen Pataljoona 4. Osastot suorittivat sodan aikana kaikkiaan 275 tiedustelu- ja tuhoamispartioretkeä venäläisten ja saksalaisten joukkojen selustaan. Pisimmät partiotehtävät olivat kestoltaan yli 50 vuorokauden mittaisia ulottuen Argangelin radalle asti. Kaukopartiomiehistä nimettiin Mannerheim-ristin ritareiksi kaikkiaan yhdeksän sotilasta. Erillinen Pataljoona 4:n sotilaille järjestettiin jatkosodan aikana keväällä 1944 Utissa kaikkiaan kolme laskuvarjohyppykurssia. Nykyisen muotonsa laskuvarjojääkärikoulutus sai 1960-luvun alussa, jolloin perustettiin Laskuvarjojääkärikoulu.

***

UTIN JÄÄKÄRIRYKMENTIN PERINTEET

Utin Jääkärirykmentti perustettiin 1.1.1997. Perustamiseen liittyen Laskuvarjojääkärikoulu itsenäisenä joukko-osastona lakkautettiin, Sotilaspoliisikoulu siirrettiin Parolasta Uttiin ja helikopterit siirrettiin ilmavoimista maavoimien johtoon. Perustamisen yhteydessä Utin Jääkärirykmentille vahvistettiin itsenäisen Laskuvarjojääkärikoulun perinteet ja tunnukset vaalittaviksi.

Rykmentin kokoonpanoa on tarkistettu vuosina 2001 ja 2005. Vuoden 2001 alussa helikopteritoiminnan kasvun myötä Helikopterilentue organisoitiin Helikopteripataljoonaksi. Vuonna 2005 rykmenttiin perustettiin toinen joukkoyksikkö, Erikoisjääkäripataljoona.

Helikopteritoiminnan kasvuun sekä kaluston ja kokoonpanon muutoksiin liittyen todettiin, että rykmentin perinteet ja tunnukset eivät enää kaikilta osin vastanneet uusia tehtäviä.

Vuonna 2004 aloitettiin Puolustusvoimain komentajan käskystä Utin Jääkärirykmentin perinteiden ja tunnusten tarkistustyö, joka saatiin päätökseen vuoden 2005 lopussa. Puolustusvoimain komentaja vahvisti rykmentin uudet perinteet ja tunnukset 22. joulukuuta 2005 päivätyssä esittelyssä.

Utin Jääkärirykmentti vaalii sodanaikaisen Päämajan kaukopartio-osasto Erillinen Pataljoona 4:n, itsenäisen Laskuvarjojääkärikoulun sekä puolustusvoimien helikopteri- ja sotilaspoliisitoiminnan perinteitä.

Rykmentin uusi vuosipäivä on 10. toukokuuta, jolloin ratsuväenkenraali Mannerheimin käskystä perustettiin Utin maalentoasema vuonna 1918. Entinen vuosipäivä, 25. elokuuta, muuttuu Erikoisjääkäripataljoonan perinnepäiväksi. Joukko-osaston kunniamarssi on Jean Sibeliuksen vuonna 1904 säveltämä Elon taistohon käy.

Rykmentin uuden lipun on suunnitellut heraldikko Liisa Kontiainen Sotamuseosta ja sen on valmistanut Suomen Käsityön Ystävät Oy Helsingistä. Samassa yhteydessä Liisa Kontiainen suunnitteli rykmentille myös uuden pienoislipun, joukko-osastotunnuksen, joukko-osastoristin ja standaarin.

Uusi joukko-osastolipun naulaustilaisuus järjestettiin Utissa maaliskuun lopussa. Lippu siunattiin ja luovutettiin Tasavallan presidentin linnassa 21. huhtikuuta 2006. Lipun siunasi kenttäpiispa Hannu Niskanen.

Utin Jääkärirykmentin entinen joukko-osastolippu, vanha Laskuvarjojääkärikoulun lippu, luovutettiin perinnelipuksi Erikoisjääkäripataljoonaan rykmentin vuosipäivänä 10. toukokuuta 2006.

JOUKKO-OSASTOLIPPU

Aarnikotka on maan ja ilman hallitsijan vertauskuva. Viikatekärkinen ympyrähakaristi on Utin Jääkärirykmentin perinnejoukon, Erillinen Pataljoona 4:n kaukopartiomiesten tunnus, mursunsydän. Ympyrähakaristi kuvaa myös helikopterin roottoria ja helikopteritoimintaa.

Lippu on ns. rykmenttilippukokoa eli 120 x 142 cm. Lipputangon kärkenä on leijonakärki, korkeus 30 cm.

Väreistä vihreä kuvastaa maavoimia ja jääkäreitä. Valkoinen (hopea) edustaa puolestaan ilmassa tapahtuvaa toimintaa ja helikopterijoukkojen barettimerkkiä.

Lipun heraldinen selitys:
Vihreässä lippukentässä aarnikotka sekä tangon puoleisessa yläkulmassa viikatekärkinen ympyrähakaristi, kaikki valkoista.

PIENOISLIPPU

Pienoislippu on joukko-osastolippu pienennettynä kokoon 1 ; 7,5.

JOUKKO-OSASTOTUNNUS

Heraldinen selitys:
Siivitetty nuoli, kaikki kultaa (keltaista).

JOUKKO-OSASTORISTI

Heraldinen selitys:
Vihreällä hopeareunaisella kaarevakylkisellä yrjönristillä hopeinen viikatekärkinen ympyrähakaristi.

PÖYTÄSTANDAARI

Heraldinen selitys:
Vihreässä kolmikielekkeisessä pöytästandaarissa keltainen siivitetty nuoli, vasemmassa yläkulmassa valkoinen viikatekärkinen ympyrähakaristi.

Standaarin kielekkeiden kärkiin sijoitetaan vihreät tupsut.