Merivoimien tehtävä 4

Merivoimat torjuvat merialueen kautta suuntautuvat hyökkäykset yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen ja rajavartiolaitoksen kanssa

Vuodelta 1997 peräisin olevan Valtioneuvoston turvallisuus ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen on kyettävä vastaamaan kolmeen toisistaan eroavaan uhkamalliin ja mahdollisuuksien mukaan kyettävä ennalta ehkäisemään ne.

Puolustussuunnittelun kolme uhkamallia ovat poliittinen ja sotilaallinen painostus, strategisen iskun torjunta sekä laajamittaisen hyökkäyksen torjunta.

Aivan valtakunnan merirajan tuntumassa sijaitseva pääkaupunkimme sekä valtiosopimuksin rauhan aikana demilitarisoitu Ahvenanmaa asettavat merivoimille erityisiä vaatimuksia kaikissa uhkamalleissa.

Poliittisen ja sotilaallisen painostuksen tilannemallissa on merivoimien kyettävä pääosin rauhan ajan voimavaroin osoittamaan, että Suomen merialueen käyttö poliittisten ja sotilaallisten päämäärien saavuttamiseksi ei tule kysymykseen ja että kykenemme tarvittaessa nopeastikin vastaamaan mahdollisiin sotilaallisiin voimankäyttöyrityksiin.

Mikäli poliittisella ja sotilaallisella painostuksella ei päästä niihin tavoitteisiin, joita mahdollinen hyökkääjä on itselleen asettanut, saattaa seuraavana askeleena olla konkreettinen yllättäen alkava hyökkäys, pääosin jo rauhan aikana nopeasti käyttöön saatavilla joukoilla, joissa ilmavoimilla ja erikoisjoukoilla on keskeinen merkitys. Näillä rajoitetuilla joukoilla hyökkääjä pyrkii iskemään meille strategista arvoa omaaviin kohteisiin ja alueille päämääriensä saavuttamiseksi.

Hyökkäyksen uhkan ollessa ilmeinen, ei myöskään puolustusvoimien rauhan ajan voimavarat ole enää riittävät, vaan hyökkäyksen torjumiseksi on kyettävä aloittamaan tarvittaessa nopeastikin riittävät puolustusvalmistelut ja perustettava arvioidun uhkan edellyttämät sodan ajan joukot.

Merivoimien osalta torjuntavalmiuden kohottaminen tarkoittaa mm.

• merivalvonta-asemien lukumäärää lisätään ja saatetaan valvonta keskeisillä alueilla ajallisesti ja paikallisesti kattavaksi
• saatetaan tärkeimmät sodan ajan johtoportaat toimintavalmiiksi
• lasketaan suojamiinoitteet ja uhkan edellyttämät muut miinoitteet sekä julistetaan aluemerelle lasketut suojamiinoitteet miinavaarallisiksi alueiksi
• saatetaan tärkeimmät laivasto- ja rannikkojoukot pääosin täyteen taisteluvalmiuteen ja täydennetään merivoimien torjuntakykyä merivartioyksiköillä.

Meriliikenteen osalta uhkan vaikutuksia pyritään väistämään

• supistamalla kauppa-alusliikenteelle sallittujen meriväylien lukumäärää rajoittamalla kalastus- ja huvialusliikennettä ajallisesti/paikallisesti
• aloittamalla Suomeen saapuvien kauppa-alusten tarkastustoiminta.

Nykyaikaisten ilma- ja merikuljetteisten joukkojen suorituskyky yhdistettynä yllätykseen perustuvaan sodankäyntitapaan tekevät strategisen iskun torjunnan hyvin vaativaksi tehtäväksi. Tehtävän vaativuutta korostavat lisäksi Ahvenanmaan sotilaallisen puolustuksen käytännön valmisteluja koskevat rauhan ajan rajoitukset.

Kaikesta huolimatta on merivoimien kyettävä estämään Ahvenanmaan yllättävä haltuunotto sekä

• kyettävä muilla valtakunnallisesti merkitystä omaavilla alueilla estämään hyökkääjän pinta-alusyksiköiden ja sukellusveneiden toiminta
• torjumaan erikoisjoukkojen toiminta tukeutuneena olevia alusyksiköitä valvonta- ja tulenjohtojärjestelmää ja tykistön tuliasemia vastaan
• suojaamaan alueellaan olevia muita tärkeitä kohteita.

Nykyaikaisen maihinnousun torjunta edellyttää merivoimilta kykyä torjua samanaikaisesti sekä mereltä saaristoon ja rantamaalle suuntautuva hyökkäys että puolustajan selustaan suuntautuvia maahanlaskuja. Laajamittaisen hyökkäyksen torjunnassa saatetaan koko merivoimat täyteen sodan ajan valmiuteen.

Merellisen hyökkääjän kuluttaminen ja hidastaminen aloitetaan jo valtakunnan merirajalta koko merialueellemme lasketuilla suoja- ja niiden täydennysmiinoitteilla, ohjusvenejä maalle sijoitetuilla meritorjuntaohjusyksiköillä sekä kiinteillä ja liikkuvilla rannikkotykistöyksiköillä. Hyökkääjä kulutetaan edelleen taktisilla ja rannikkomiinoitteilla sekä rannikkotykistön keskitetyllä tulen käytöllä.

Rantautumaan päässyt hyökkääjä sekä selustaan lasketut maahanlaskujoukot lyödään tykistön ja kranaatinheittimistön tukemalla rannikkojalkaväellä ja muiden rannikkojoukkojen taistelulla sekä tarvittaessa maavoimien yhtymien taistelulla. Ilmavoimat suojaavat merivoimien taistelua hävittäjätorjunnalla.

Meriliikenne ja -yhteydet ovat hyvin alttiita hyökkääjän sotatoimille. Valtakunnallisesti tärkeiden meriyhteyksien turvaaminen on merivoimien keskeinen tehtävä myös sodan aikana.

Vuonna 1998 tapahtunut merivoimien ja rannikkotykistön (rannikkojoukkojen) yhteen liittäminen on mahdollistanut sen, että merellisen hyökkäyksen torjuntaan käytettävät liikkuvat laivastojoukot sekä kiinteää totjuntavoimaa ja liikkuvia joukkoja käsittävät rannikkojoukot ovat yhteisessä johdossa. Tällöin koko merialueella tapahtuvaan torjuntaan käytettävä tulivoima on parhaalla mahdollisella tavalla yhdistettävissä - menestyksen avaimet ovat olemassa.