Merivoimien tehtävä 5

Ylläpitää korkeaa valmiutta, kehittää merivoimien taktiikkaa ja taisteluvälineitä sekä vastata niiden huollosta

1. Valmius

Merivoimia voidaan ilmavoimien ohella kutsua 'valmius-puolustushaaraksi' jatkuvasti ylläpidettävän korkean valmiuden vuoksi. Puolustusvoimien perimmäisiin tehtäviin kuuluva valmius vastata sotilaallisiin tilanteisiin ja uhkiin voidaan jakaa alueellisen koskemattomuuden turvaamisvalmiuteen (esitelty merivoimien toisen tehtävän yhteydessä), kriisin ennaltaehkäisyvalmiuteen sekä hyökkäyksen torjuntavalmiuteen sekä uusimpana valmiuteen osallistua kansainväliseen yhteistyöhön.

Merivoimissa ylläpidetään myös ei-sotilaallisia valmiuksia, kuten valmius osallistua pelastustoimintaan (puolustusvoimien lakisääteinen tehtävä 1.9.1999 lukien) sekä ympäristötuhojen torjuntaan ja muuhun virka-apuun.

Puolustusvoimissa on luovuttu jäykästä, suurin harppauksin etenevästä valmiustila-järjestelmästä rauhanajan valmius - tehostettu valmius - torjuntavalmius - sodanajan valmius ja siirrytty joustavaan valmiuden säätelyyn tilanteen ja uhkatason mukaan. Merivoimissa tämä tarkoittaa, että valmiuden kohottaminen voi kohdistua vain pieneen osaan merivoimia, esimerkiksi vain merivalvontajärjestelmään, ja sen valmiutta voidaan tehostaa ajallisesti ja paikallisesti vaihdellen.

Valmiuden ylläpito edellyttää valmiiksi laadittuja suunnitelmia erilaisten tilanteiden varalle, koulutettua ja osaavaa henkilöstöä, vaatimukset täyttävää ja määrällisesti riittävää kalustoa sekä eri alojen sekä jatkuvaa harjoittelua. Valmiusharjoituksilla testataan joukkojen ja johtamisjärjestelmän toimivuutta eri tilanteissa ja analysoinnin tuloksena kehitetään järjestelmää toimimaan yhä tehokkaammin.

2. Taktiikka

Merivoimien valmiuden ylläpito edellyttää myös tehokkaita toimintatapoja. Taktiikkaa on kutsuttu joukkojen organisointi- ja käyttötaidoksi. Meillä erikoisolosuhteemme, saaristo ja vaihtuvat vuodenajat, luovat tälle taidolle omat puitteensa. Usein valtamerille ja niiden rannikoille suunnitellut ja sinne erinomaisesti sopivat toimintatavat, joukot ja kalusto eivät yllättäen sovellukaan käytettäväksi meidän olosuhteissamme. Tämä on meille oman alueemme puolustajille selkeä etu. Taktiikkamme jatkuva kehittäminen edellyttää toimintaympäristömme, niin fyysisen kuin sotilaallisen, seurantaa ja muutosten analysointia. On kyettävä näkemään myös pitkälle tulevaisuuteen. Tekniikan nopea kehittyminen edellyttää myös muutoksia taktiikassa. Käyttämäämme taktiikkaa testataan valmius- ja muissa harjoituksissa, tutkitaan erilaisin menetelmin ja uusia toimintatapoja kokeillaan.

3. Taisteluvälineet

Kuten jo edellä todettiin, vaatii toimintaympäristömme meille räätälöityjä ratkaisuja myös taisteluvälineiden, tai nykyään pikemminkin järjestelmien osalta. Järjestelmien kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, joten tulevaisuuden vaatimusten määrittäminen on sen ehdoton edellytys. Puolustusvoimien ja merivoimien pitkän tähtäimen suunnitelmat antavat perustan kaluston keittämis- ja hankintaohjelmille, jotka eduskunnan päättäminä tilausvaltuuksina johtavat järjestelmän hankintaan.

Järjestelmien tekninen kehittäminen edellyttää yleisen tekniikan seurantaa, vaatimusten määrittelyä ja esiselvityksiä, tutkimus- ja kehittämistoimintaa, standardien käyttöä sekä laadukasta hankintatoimintaa. Järjestelmien kehittäminen ei pääty hankinnan tultua suoritetuksi, vaan myös elinkaaren ylläpitokustannukset, järjestelmän modernisointi ja lopulta sen hävittäminen on nykyään otettava huomioon suunnittelutyön alusta asti.

4. Huolto

Merivoimien Esikunta vastaa jo järjestelmiä ja materiaalia hankkiessaan huoltojärjestelmän luomisesta tai mukauttamisesta. Erityisesti operatiiviset tehtävät ja taisteluvälineiden käyttöajatus asettavat vaatimuksia järjestelmien käytettävyydelle ja elinjaksolle, minkä perusteella huoltojärjestelmä mitoitetaan. Merivoimien Esikunta määrittelee myös materiaalin käytön, modifioinnit ja käytöstä poistamisen. Tästä kokonaisuudesta käytetään nimitystä materiaalin kokonaisvastuu.

Tekninen vastuu merivoimien erikoismateriaalista on Merivoimien Varikolla, joka joko toteuttaa itse tai koordinoi C-tason huollot (perushuollot ja komponenttitason toiminta). Joukko-osastot ja korjaamot toteuttavat A- (käyttöhuolto) ja B-tasojen huollot (korjaukset, piirikorttien vaihto, materiaalin kunnon tarkistukset).

Puolustushaarojen yhteisen materiaalin huolto ohjataan Puolustusvoimien valmiiseen ja toimivaan huoltojärjestelmään. Merivoimien Esikunta ja Varikko toimivat kiinteässä yhteistyössä Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen kanssa.

Oma huolto ei ole itsetarkoitus. Kun koti- ja ulkomaiset yritykset takaavat saatavuuden ja huoltovarmuuden, huoltoketju voi osittain tukeutua niiden ammattitaitoon ja logistisiin järjestelmiin.