Puolustusvoimain komentajan puhe 176. maanpuolustuskurssin avajaisissa 23. tammikuuta 2006

23.01.2006

Uskottava puolustus ei ole vain tahdon asia - tarvitaan myös todellisia voimavaroja

Herra puolustusministeri, hyvät 176. maanpuolustuskurssin osanottajat, arvoisat kutsuvieraat,

Toivotan teidät tervetulleiksi tämän valtakunnallisesti tärkeän kurssin avajaisiin. Kurssin tavoitteena on perehdyttää teidät osanottajat maamme kriisivalmiuteen; millaisin suunnitelmin ja järjestelyin varaudumme kohtaamaan yhteiskuntamme toimivuutta vaarantavat uhkat ja häiriötilanteet. Suomen turvallisuuspolitiikka muodostaa luonnollisesti kehyksen poikkeusoloihin varautumisen käsittelylle. Sen kiinnostavuutta lisäävät epäilemättä presidentin vaalissa esille nostetut kysymykset, joihin toivon kurssinne antavan vastauksia ja taustoja.

Tervehdin myös teitä, arvoisat kummikurssin edustajat. Läsnäolonne on osoitus toimintamme jatkuvuudesta ja kursseja leimaavasta yhteenkuuluvuuden hengestä. Paljon on muuttunut maamme turvallisuustilanteessa 25 vuodessa. Kylmän sodan päättyminen ja Euroopan unionin jäsenyys ovat nostaneet Suomen maailmannäyttämön katsomosta aktiivisen toimijan rooliin - objektista subjektiksi. Emme enää suojaudu maailman kriiseiltä passiivisesti eristäytymällä. Hyvinvointimme varmistaminen edellyttää yhteisvastuun kantamista - osallistumista poliittisten ja taloudellisten kriisien hallitsemiseen. Uskon maamme aktiivisen toimintalinjan näkyvän nyt alkavan kurssin harjoitustilanteissa.


Puolustuskyvyn kotimainen uskottavuus

Viime viikkojen vaalikeskusteluissa on uskottavan kansallisen puolustuksen merkitystä korostettu vahvasti. Sitä on pidetty itseisarvona riippumatta ehdokkaiden mahdollisista turvallisuuspoliittisista näkemyseroista. Puolustusratkaisun perusteista eli yleisestä asevelvollisuudesta ja alueellisesta puolustusjärjestelmästä on niin ikään vallinnut lähes
täysi yksimielisyys.

Johtavien poliitikkojen tuki uskottavalle puolustukselle perustuu kansan selkeään mandaattiin. Mielipidetiedustelujen mukaan 80 prosenttia kansalaisista haluaa Suomen puolustautuvan asein epätoivoisessakin tilanteessa, ja lähes 80 prosenttia miehistä olisi valmis suorittamaan asevelvollisuutensa jopa vapaaehtoisesti. Kun puolustusvoimat lisäksi kuuluu kansalaisten silmissä yhteiskunnan kaikkein luotetuimpien instituutioiden joukkoon, ei kansan puolustustahtoa tai sen uskoa omaan puolustuskykyyn voi hevin kyseenalaistaa.
Mielestäni suomalaisten puolustustahto ammentaa voimansa yhteisesti jaetuista arvoista, syvään juurtuneesta demokratiasta, selkeästä kansallisesta identiteetistä sekä kansakunnan kollektiiviseen muistiin tallentuneesta taistelusta itsenäisyyden puolesta. Ilman puolustustahtoa ei ole luotavissa uskottavaa kansallista puolustusta, mutta mihin perustuu luja usko omien puolustusvoimien suorituskykyyn.

Sotakokemuksilla on varmasti oma merkityksensä, samoin turvallisuuspoliittisen ympäristömme myönteisellä kehityksellä. Turvallisuuspoliittinen asemamme on Euroopan yleisen kehityksen myötä vahvistunut, ja joukkojemme määrä suhteessa lähialueiden sotilaalliseen voimaan on kasvanut. Osa tärkeimmistä joukoistamme kyetään varustamaan varsin nykyaikaisella materiaalilla. Puolustusvoimat on myös päässyt näkyvästi osoittamaan parasta osaamistaan kansainvälisissä operaatioissa ja harjoituksissa.

Tärkeimpänä kansan uskon vahvistajana pidän kuitenkin varusmiespalvelusta. Luohan 80 prosenttia kustakin miespuolisesta ikäluokasta kuvan Suomen puolustuskyvystä omakohtaisiin kokemuksiin perustuen ja viestii varmasti käsityksensä lähipiiriinsä. Puolustusvoimien toiminnan painopiste on varusmieskoulutuksessa, mikä eittämättä näkyy koulutustuloksissa ja asevelvollisten omissa arvioissa suoriutua tehtävistään kriisin oloissa.
Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen puolustusvoimilla on käytössään laaja valikoima materiaalia, osaamista ja suorituskykyä. Puolustusvoimat on valmis antamaan virka-apua esimerkiksi poliisin tai pelastuslaitosten pyynnöstä ja johdossa, jos niiden voimavarat osoittautuvat riittämättömiksi. Puolustusvoimat on yhteiskunnan monipuolinen turvallisuusreservi.

Puolustusjärjestelmämme perustuu hyvin toimivaan asevelvollisuuteen. Se tuottaa kustannustehokkaasti hyviä sotilaita sekä kansalliseen puolustukseen että kansainvälisiin tehtäviin. Voimme joustavasti säädellä puolustusvalmiutta kutsumalla tarvittaessa palvelukseen ammattitaitoisia ja vahvasti motivoituneita reserviläisiämme.


Puolustuskyvyn ulkoinen uskottavuus

Omien kansalaisten luottamus puolustusvoimiin lämmittää toki suuresti, mutta kriisien ulkopuolella pysymisen kannalta oleellisinta on puolustuskykymme kansainvälinen uskottavuus. Puolustusvalmiutemme on joka hetki ulkopuolisten arvioinnin kohteena: kuinka hyvin Suomi pystyy valvomaan alueensa tai osallistumaan kansainvälisiin operaatioihin rauhan ja turvallisuuden lujittamiseksi tai ehkäisemään ja torjumaan omaan maahan kohdistuvat sotilaalliset ja muut uhkat.

Näitä arvioita tehdään muiden maiden asevoimissa sekä kansainvälisissä tutkimuslaitoksissa ja organisaatioissa. Ne perustuvat useimmiten itse antamiimme tietoihin, mutta myös toiminnastamme tehtyihin havaintoihin. Valitettavasti ulkopuoliset tarkkailijat eivät anna samaa arvoa kansalaisten maanpuolustustahdolle tai yleiselle asevelvollisuudelle kuin me suomalaiset.

Suomen kykyä vastata alueensa valvonnasta en ole koskaan kuullut asetettavan kyseenalaiseksi. Myös Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan arvostetaan poikkeuksellisen laajalti. Olemme jo useita vuosia olleet Naton operaatioissa joko suurin tai toiseksi suurin joukkoja luovuttava maa väkilukuun suhteutettuna. Lisäksi olemme ottaneet operaatioissa vaativia johtamisvastuita enemmän kuin yksikään pieni tai keskisuuri Naton jäsenvaltio.

Vahvoista kansainvälisistä näytöistä huolimatta meidän on väliin vaikea todistaa puolustuskykyämme valtioiden välisissä vertailuissa. Vertailut tahtovat perustua kylmiin numeroihin, silloin kun haetaan keinoja mitata Euroopan unionin tai Naton jäsenvaltioiden kansallisia panostuksia puolustukseensa. Puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on keskeisin vertailukriteeri. Näissä tarkasteluissa Suomi jää auttamattomasti alle EU:n keskiarvon. Suomea pienemmän BKT-osuuden puolustukseensa käyttivät vuoden 2003 SIPRIn tilaston mukaan vain Irlanti, Itävalta, Luxemburg ja Malta. Naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan absoluuttisetkin puolustusmenot ovat yhä yli kaksinkertaiset Suomeen verrattuna, vaikka maat ovat viime vuosina keventäneet puolustusrasitettaan.


Onko siis Suomen puolustuksella todellista kansainvälistä uskottavuutta?

Mielestäni näin on puolustusmenojemme poikkeavan alhaisesta tasosta huolimatta. Olemme onnistuneet vaatimattomalla rahoituksella luomaan ainutlaatuisen kustannustehokkaan ja uskottavan järjestelmän meihin rinnastettaviin eurooppalaisiin valtioihin verrattuna. Nyt on vain syytä turvata nykyinen tasomme uskottavuutemme säilyttämiseksi.


Mistä puolustuskyky rakentuu?

Puolustuskykymme kolme keskeistä tekijää ovat henkilöstö, materiaali ja toiminta. Puolustusvalmiuttamme ei voida ylläpitää ilman riittävää ja hyvin koulutettua henkilöstöä, mutta ei myöskään ilman ajanmukaista materiaalia. Puolustuskykyä on voitava osoittaa kansallisissa ja kansainvälisissä harjoituksissa ja operaatioissa. Varojen järkevä käyttö edellyttää niiden tasapainoista suuntaamista hankintoihin, henkilöstömenoihin ja toimintaan. Epätasainen jako sektorien välillä tuottaa auttamatta myös epätaloudellisen lopputuloksen.

Tarkoituksenmukaista on osoittaa kullekin sektorille noin kolmannes puolustusbudjetista. Jos puolustusmenoja halutaan supistaa henkilöstöä vähentämällä, vaikutukset kohdistuvat nopeasti myös materiaaliseen valmiuteen. Jos taas halutaan luopua vanhenevan materiaalin uusimisesta, menetetään sekä puolustuksen kansainvälinen uskottavuus että joukkojen toimintakyky. Pelkästään palkan maksun takia ei henkilöstöä kannata pitää. Toimintaan tarvitaan sekä henkilöstöä että ajanmukaista varustusta. Kustannustehokkaaksi viritetyn puolustusjärjestelmän voi nopeasti romuttaa horjuttamalla varojen käytön tasapainon, mutta kerran alas lasketun puolustuskyvyn uudelleen rakentaminen - se vasta kalliiksi tuleekin.

Mikäli valtiontalouden tasapainottaminen vaatii uusia henkilöstösupistuksia puolustusvoimissa, tulisi esittämäni seurannaisvaikutukset ottaa huomioon. Minusta tuntuu pahalta sanoa näin, mutta puolustusvoimissa jopa suorituskyvyn laskun tulee tapahtua hallitusti.


Mitä tuottavuuden osalta on jo tehty

Ylläpitääkseen tasapainoista suorituskykyä puolustusvoimat on voimakkaasti rationalisoinut toimintaansa jo reilun kymmenen vuoden ajan. Toimenpiteemme ovat koskettaneet yli 50 paikkakuntaa. Parikymmentä joukkoa on lakkautettu mukaan lukien 10 kokonaista varuskuntaa. Yli 30 joukon toimintoja on keskitetty tai uudelleen järjestelty. Vuoden 2004 selonteon jälkeiset päätökset tulevat lisäksi koskettamaan vielä 20 paikkakuntaa ja ulottumaan 35 joukkoon, esikuntaan tai laitokseen. Viidestä kasarmialueesta luovutaan kokonaan.

20 vuodessa eli vuoteen 2011 mennessä puolustusvoimien henkilöstöä on vähennetty rationalisointitoimin noin neljännekselle eli yli 20 000:sta noin 15 000 työntekijään. Vähennyksillä olemme omaehtoisesti turvanneet toimintamme tasapainon. Valtionhallinnossa puolustusvoimat on takuulla ollut tuottavuuden lisäämisen edelläkävijä.

Uskottavan puolustuksen tärkeimpänä mittarina pidettyä materiaalista valmiutta uhkaa 4 - 8 prosentin vauhdilla nouseva hintataso. Vanhenevaa materiaalia ei kyetä korvaamaan poistojen tahtiin. Uusien asejärjestelmien laatu korvaa jossain määrin lukumäärää, mutta varustamisasteen heikkeneminen johtaa väistämättä sodan ajan joukkojen lisäsupistuksiin. Puolustusvoimien sodan ajan henkilövahvuus on jo nyt pienenemässä yli 50 prosentilla noin 350 000 sotilaaseen. Sen seurauksena tosin sotilaiden keski-ikä laskee noin 30 vuoteen, mikä tehtävien vaativuuden huomioon ottaen parantaa jäljelle jäävien joukkojen suorituskykyä.

Asevelvolliset odottavat oikeutetusti hyvää koulutusta ja mielekkäitä harjoituksia. Harjoituksissa toimitaan kriisiajan kokoonpanoissa ja käytetään niihin varattua materiaalia, aseita, ajoneuvoja tai aluksia. Kunnolliseen harjoitteluun kyetään vain varaamalla kolmannes puolustusbudjetista toimintaan, suorituskyvyn kolmanteen osatekijään.


Tuottavuuden tulevaisuuden odotukset

Puolustusvoimien toiminnan tuottavuutta käsiteltiin perusteellisesti vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Menopaineiden kattamiseksi puolustusvoimat sai tehtäväksi tasapainottaa talouttaan keskimäärin 60 miljoonalla eurolla vuodessa aina vuoteen 2012 asti. Rationalisointien lisäksi tuottavuutta lähdettiin hakemaan tukitoimien tehostamisella.

Valtioneuvoston tuottavuusohjelmassa aiotaan asettaa puolustusvoimille uusia tuottavuusvaatimuksia. Ne koskevat sekä henkilöstön määrää että puolustuksen rahoitusta. Henkilöstövähennyksille asetetut tavoitteet ovat lähtökohtaisesti samaa suuruusluokkaa puolustusvoimien omien tavoitteiden kanssa. Ne lienevätkin saavutettavissa, mikäli selonteon edellyttämät rationalisointitoimet onnistuvat yläkanttiinsa. Tällöin puolustusvoimat täyttää hallituksen antaman tehtävän vapauttaa henkilöstöä julkishallinnosta talouselämän palvelukseen.

Sen sijaan rationalisointien tuottaman taloudellisen hyödyn ulosmittaaminen puolustusvoimilta romuttaisi täydellisesti puolustuksemme pitkäjänteisen kehittämisen. Se merkitsisi eduskunnan vain vuosi sitten hyväksymän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjausten purkamista, jolloin tarvittaisiin pikaisesti poliittinen ohjaus puolustusjärjestelmämme halutusta rakenteesta. Tasapainoinen puolustusbudjetti nykyistä alemmalla tasolla ei missään tapauksessa enää varmistaisi puolustuskyvyn kustannustehokasta rakentamista yleisen asevelvollisuuden varaan.

Puolustusvoimien suorituskykyä ei voida mielestäni arvioida valtionhallinnon kehittämisen ja tuottavuuden mittarein, eikä uskottavaa puolustusta luoda vain byrokratiatalkoin. Suomalainen puolustusjärjestelmä on asevelvollisuuden ansiosta poikkeuksellisen toimiva ja kustannustehokas sekä oman maan puolustuksessa että kansainvälisissä operaatioissa. Ei kannattaisi ottaa riskiä puolustuskyvyn murenemisesta hallinnollisiin tuottavuustavoitteisiin. Kaikki vaihtoehdot Suomen puolustuksen järjestämiseksi ulospäin uskottavalla tavalla ovat nykyistä järjestelmäämme huomattavasti kalliimpia. Toivonkin, että puolustuksemme perusteita ei ryhdytä muuttamaan vain hallinnollisin tuottavuusohjelmin. Muutokseen tarvitaan asian tärkeyden vaatima parlamentaarinen käsittely.


Lopuksi

Käyttäkää kurssiaikanne tehokkaasti ja perehtykää yhteiskuntamme poikkeusolojen järjestelyihin. Meillä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen järjestelmä. Sen päämääränä on turvata yhteiskuntamme toimivuus erilaisissa uhka- ja vaaratilanteissa. Pienen maan on kustannustehokkaasti hyödynnettävä kaikki voimavaransa laajaan yhteistyöhön ja perusteellisiin valmisteluihin luottaen. Kysykää asiantuntijoilta, kyseenalaistakaa, keskustelkaa ja antakaa myös oma asiantuntemuksenne kurssin käyttöön. Toivotan teille mielenkiintoista maanpuolustuskurssia.