Vaikka puolustusvoimat supistuu, tarvitsemme yleisen asevelvollisuuden

18.09.2006

Puolustusvoimain komentajan puhe 178. maanpuolustuskurssin avajaisissa 18. syyskuuta 2006

Herra puolustusministeri,

hyvät 178. maanpuolustuskurssin osanottajat, arvoisat kutsuvieraat

Toivotan teidät tervetulleiksi tämän valtakunnallisesti tärkeän kurssin avajaisiin. Kurssin tavoitteena on perehdyttää osanottajat maamme kriisivalmiuteen eli niihin suunnitelmiin ja järjestelyihin, joilla yhteiskuntamme varautuu kohtaamaan sen toimivuutta vaarantavat uhkat ja häiriötilanteet. Poikkeusoloihin varautumista käsitellään Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten muodostamassa kehyksessä. Niiden ohella kurssilaisille tulevat tutuiksi myös puolustusvoimiemme suorituskyky ja sen ylläpitämiseen liittyvät haasteet.

Tervehdin myös teitä, arvoisat kummikurssin edustajat. Läsnäolonne on osoitus toimintamme jatkuvuudesta ja kursseja leimaavasta yhteenkuuluvuuden hengestä. Teidän kurssinne pohti 25 vuotta sitten koko lailla erilaisia kylmän sodan asetelmia kuin mitä nyt alkava kurssi tulee käsittelemään. Suomen turvallisuuspoliittisen aseman merkittävästä vahvistumisesta voimme tietysti kaikki olla vain hyvillämme.

Hyvät kuulijat,


En malta olla puuttumatta ajankohtaiseen keskusteluun asevelvollisuudesta, sillä sen perusteita nimenomaan puolustusvoimien suorituskyvyn näkökulmasta ei tunnuta täysin ymmärrettävän. On todellakin oivallista, että asevelvollisuuden merkitys tullaan jälleen kerran arvioimaan seuraavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Reservin suuri määrä, koko maan puolustaminen, varusmiespalveluksen sosiaalinen ja kasvatuksellinen vaikutus, kansalaisten puolustustahdon säilyttäminen sekä puolustusjärjestelmän kustannustehokkuus ovat kaikki taajaan kuultuja argumentteja asevelvollisuuden puolesta. Asevelvollisuuden kyseenalaistajat puolestaan viittaavat uhkakuvien muutokseen, varusmiespalveluksen kansantaloudelle aiheuttamaan rasitukseen, entistä teknisempään sodankäyntiin ja sen vaatimaan ammattilaisten tarpeeseen sekä aivan erityisesti asevoimien yleiseen kehitykseen muualla Euroopassa.

Asevelvollisuus laadun takeena

Puolustusvoimain komentajana velvollisuuteni on tarkastella asevelvollisuutta ensisijaisesti puolustusvoimien suorituskyvyn näkökulmasta. Puolustusvoimien tulee kyetä asettamaan riittävän hyvin koulutetut ja nykyaikaisesti varustetut joukot kaikkiin valtiovallan sille määrittämiin tehtäviin. Peruskysymykset koskevat joukkojen laatua ja määrää. Tuottaako asevelvollisuus riittävän tehokkaita joukkoja kansalliseen puolustukseen, muiden viranomaisten tueksi ja kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin? Vaa'assa on puolustuksemme uskottavuus. Entä määrä? Koulutammeko liikaa sotilaita yleisen asevelvollisuuden nimissä vai voisimmeko siirtyä nykyistä valikoivampaan rekrytointiin?

Julkisessa keskustelussa asevelvollisuusjärjestelmän tehokkuutta arvioidaan valitettavan usein vain varusmiespalveluksen perusteella. Puolustusvoimia nimitetään varusmiesarmeijaksi tai jopa sen ulkomuseoksi. Mediassa vahvistetaan virheellistä mielikuvaa näyttämällä alokkaan reppanoita epäsopivissa varusteissaan ensimmäisissä marssiharjoituksissa. Näitä nuoria varusmiehiä verrataan sitten ammattiarmeijoiden hampaisiin asti aseistettuihin, kovaksikeitettyihin värvättyihin. Tällaisin rinnastuksin johdetaan asiaan perehtymättömät sotilaallisen suorituskykymme vakavaan aliarviointiin.

On syytä muistuttaa, että varusmiespalveluksessa suomalaisen sotilaan koulutus ja kypsyminen maanpuolustajaksi on vasta alkuvaiheessaan. Varusmiesten varaan ei Suomen puolustusta voida tietenkään suunnitella. Itse asiassa puolustusvalmiutta kohotettaessa varusmiehet saatetaan koulutusvaiheesta riippuen jopa kotiuttaa tai ainakin siirtää tuki- ja vartiointitehtäviin. Heidän kouluttajinaan toimivat ammattisotilaat ottavat sitä vastoin johtoonsa jo koulutetuista sotilaista eli reserviläisistä muodostetut joukot.

Puolustusvoimien kaikki joukot perustetaan tai täydennetään vasta tilanteen ja tehtävien niin vaatiessa. Vaikka meri- ja ilmavoimiin viitataan usein ammattisotilaista koostuvina puolustushaaroina, niin niidenkin henkilöstöstä yli 90 prosenttia on reserviläisiä. Jopa hävittäjälaivueiden ja taistelualusten valmiuden pysyvä kohottaminen edellyttää reserviläisten kutsumista palvelukseen.

Suomen puolustaja on siis asevelvollinen reserviläinen. Profiililtaan hän on keskimäärin 27-vuotias, hyvän suomalaisen koulupohjan ja nopean omaksumiskyvyn omaava, ammatillisen tai korkeakoulututkinnon suorittanut, yhdessä tai kahdessa kertausharjoituksessa taitojaan kerrannut sotilas - siis huomattavan korkeatasoinen sotilas verrattuna ammattiarmeijoiden värvättyihin. Hänen suorituskykynsä rakentuu siviiliammatin tuomasta osaamisesta, puolustusvoimien antamasta sotilaskoulutuksesta sekä vahvasta motivaatiosta, jota tukee jo varusmiesaikana syntynyt reserviläisjoukon ryhmähenki.

Puolustusvalmiutemme kannalta on merkittävää, että mitä teknisemmiksi ase- ja johtamisjärjestelmämme kehittyvät, sitä enemmän tarvitsemme ammattitaitoisia reserviläisiämme. Me emme halua, emmekä edes pystyisi palkkaamaan riittävää määrää ammattisotilaita kaikkien järjestelmiemme käyttäjiksi ja huoltajiksi. Saamme ammattitaidon reservistä käskyn niin käydessä. Puolustusvoimia ei ole tarkoituksenmukaista ammattimaistaa sotateknisen kehityksen myötä. Haasteenamme on pikemminkin reserviläisten jatkuvasti paranevan koulutustason ja työkokemuksen huomioon ottaminen heidän sijoituksissaan sotilasorganisaatioon.

Kansainvälisissä kriisinhallintajoukoissa reserviläisten osuus henkilöstöstä on keskimäärin 80 prosenttia. Heidän korkea sotilaallinen ammattitaitonsa nauttii laajaa kansainvälistä arvostusta. Ammattiarmeijoiden onkin paljon huonommalta rekrytointipohjalta vaikea saavuttaa meikäläisten reserviläisten osaamisen taso. Koska Suomen puolustukseen tarkoitetut joukot koostuvat tällaisista, kansainvälistäkin tunnustusta saaneista asevelvollisista, minun on vaikea ymmärtää asevelvollisuusjärjestelmämme kotimaista vähättelyä.

NATOn edellinen pääsihteeri, lordi Robertson oli yksi näitä vähättelijöitä kannustaessaan kaikkia eurooppalaisia maita lopettamaan puuhastelut asevelvollisuuden parissa ja siirtymään ammattiarmeijaan. Tasavallan presidentin ehdotuksesta hänet kutsuttiin muutama vuosi sitten perehtymään Suomen asevelvollisuusjärjestelmään. Robertsonin opintomatkan johtopäätös oli, että Suomen systeemi on aivan ainutlaatuinen, sui generis, eikä hän missään tapauksessa suosittele sen muuttamista.

Yleinen vai valikoiva asevelvollisuus

Ensi vuosikymmenellä merkittävä osa puolustusvoimien 1990-luvulla Saksasta hankkimasta sotamateriaalista tulee elinkaarensa päähän. Se johtaa väistämättä sodan ajan joukkojemme supistamiseen ehkä 100 000 sotilaalla eli noin 250 000:een. Ei ole tietysti järkevää ylläpitää joukkoja ilman asianmukaista varustusta. Siitä kärsivät sekä sotilaiden usko omiin mahdollisuuksiinsa että puolustuksemme kansainvälinen uskottavuus. On itsepetosta säilyttää sodan ajan joukkoina jalkaväkiprikaateja, joilta puuttuvat ilmatorjunta, liikkuvuus ja tärkeimmät viestivälineet, ja joita ei ole kertausharjoitettu kymmeneen vuoteen sotilaiden keski-iänkin ylittäessä 40 vuotta.

Kun uuden puolustusmateriaalin hinnat kaksinkertaistuvat 7-10 vuodessa, puolustusvoimien kehittämisessä on pantava painopiste puolustuksen ennaltaehkäisykyvyn kannalta tärkeimpien eli operatiivisten joukkojen varustamiseen ja kouluttamiseen. Näihin noin 100 000 sotilaan vahvuisiin maa-, meri- ja ilmavoimien yksiköihin kohdentuu 90 prosenttia hankinnoistamme. Uushankintoja voidaan lisäksi suunnata vain tärkeimmille alueellisille joukoille. Niihin kuuluvat esimerkiksi avainkohteiden suojaamiseen ja viranomaisten tueksi tarkoitetut uudet maakuntajoukkomme.

On huomattava, että joukkojen supistukset eivät suinkaan merkitse puolustusvoimien suorituskyvyn laskua. Määrää voidaan korvata laadulla lisäämällä samalla puolustuksemme tehoa ja uskottavuutta. Mainitsen muutaman esimerkin. Puolustusvoimien, teollisuuden ja akateemisen tutkimuksen yhteistyönä on kehitetty uuden sukupolven suomalainen datalinkki- eli tietovuojärjestelmä. Se mahdollistaa tilannekuvan elektronisen vaihdon Hornet- hävittäjien ja johtokeskusten välillä sekä myös koneiden kesken. Simuloinnit osoittavat hävittäjätorjunnan tehon nousseen uuden datalinkin myötä varovastikin arvioiden kaksi ja puolikertaiseksi. Siis 63 koneella onkin nyt 157 koneen suorituskyky!

Maavoimien uudet valmiusprikaatit edustavat meillä ennen näkemätöntä liikkuvuutta ja tulivoimaa. Karjalan Prikaatista muodostettavan mekanisoidun prikaatin suorituskyky on helposti kaksinkertainen nykyiseen panssariprikaatiin verrattuna. Merivoimien uusilla ohjusveneillä on puolestaan moninkertainen taisteluarvo vanhoihin sota-aluksiin verrattuna.

Mullistavin muutos Suomen alueellisessa puolustuksessa tulee kuitenkin olemaan siirtyminen niin kutsuttuun verkostopuolustukseen. Kun joukkojen määrä vähenee, niistä on saatava tulevaisuudessa enemmän irti. Koko valtakunnan kattava tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmä mahdollistaa 2010-luvulla yhteisen reaaliaikaisen tilannekuvan välittämisen tarvittaessa kaikkiin joukkoihin ja johtoportaisiin. Järjestelmä käyttää hyväkseen modernia suomalaista tietotekniikkaa ja moninkertaisesti varmennettuja ja suojattuja kansallisia tietoliikenneverkkojamme. Suomi kuuluu eturivin maihin verkostopuolustuksen kehittämisessä.

Verkostopuolustus moninkertaistaa mahdollisuutemme suunnata joukkoja ja niiden tulenkäyttöä optimaalisella tavalla. Hyvä tilannetietoisuus antaa joukoille mahdollisuuden aktiiviseen ja oma-aloitteeseen yhteistoimintaan ylemmän komentajan operaatioajatuksen hengessä. Verkostopuolustuksen avulla kyetään laajentamaan myös viranomaisyhteistyön keinovalikoimaa.

Hyvät kuulijat,

Johtaako kuvaamani joukkojen määrän väheneminen vähitellen valikoivaan asevelvollisuuteen kuten Ruotsissa, jossa vain 15 prosenttia ikäluokasta valitsee varusmiespalveluksen? Mielestäni meillä ei ole siihen varaa, mikäli haluamme säilyttää reserviläistemme korkean koulutustason. Ruotsin mallissa koulutetuin aines ei välttämättä hakeudu asepalvelukseen, jolloin puuttuva kompetenssi on ostettava kovalla rahalla yleisiltä työmarkkinoilta. Kallis ratkaisu, joka ei myöskään tuota puolustusvalmiuden vaatimaa reserviä.

Ruotsissa asevelvollisuus toimiikin vain rekrytointipohjana kansainväliseen kriisinhallintaan, josta on tullut heidän puolustusvoimiensa päätehtävä. Niiden, jotka haluaisivat Suomenkin keskittyvän nykyistä enemmän kansainvälisiin operaatioihin, kannattaa huomata, että Suomella on jo nykyisellään enemmän joukkoja maailmalla kuin Ruotsilla.

Varusmiespalveluksen suorittaa Suomessa joka vuosi noin 80 prosenttia miespuolisesta ikäluokasta ja lisäksi kolmisensataa vapaaehtoista naista, mikä merkitsee yhteensä noin 25 000 uutta reserviläistä vuodessa. 250 000 sotilaan puolustusvoimiin tarvittaisiin siten teoriassa vain kymmenen ikäluokkaa. Käytännössä parikymmentä prosenttia koulutetuista jää kuitenkin eri syistä sijoittamatta sodan ajan joukkoihin (terveyssyyt, maasta muutto, yhteiskunnan poikkeusolojen tarpeet jne). Heidänkin sotilaskoulutuksestaan yhteiskunta kuitenkin hyötyy kriisitilanteissa.

Jos aiomme muodostaa pääosan joukoistamme alle 35-vuotiaista hyvin kertausharjoitetuista asevelvollisista, meidän tulee saada varusmiespalvelukseen kaikki kenttäkelpoiset nuorukaiset. Se tarkoittanee ensi vuosikymmenellä 75-80 prosenttia kustakin ikäluokasta. Yli 40-vuotiaiden voitaisiin antaa jatkaa reservin tehtävissä vapaaehtoisin sitoumuksin tai vapauttaa heidät asevelvollisuudestaan täysin palvelleina.

Yhteenvetona totean asevelvollisuuden tuottavan kustannustehokkaasti niin laadukkaita joukkoja, että järjestelmän toimivuus kannattaa riskittömästi varmistaa. Teemme sen parhaiten panostamalla entistä enemmän varusmiespalveluksen ja kertausharjoitusten sisältöön ja järjestelyihin sekä asevelvollisten sosiaalistaloudellisen aseman kohentamiseen. Asevelvollisuuden hyväksyttävyyttä lisäisi myös siviilipalveluksen sisällön kehittäminen. Sen tulisi tukea yhteiskuntamme turvallisuuden vahvistamista, eikä sitä pitäisi kokea rangaistuksena. Siviilipalvelus pitäisi sen vuoksi lyhentää 12 kuukauden varusmiespalveluksen pituiseksi.

Hyvät kurssilaiset,

Käyttäkää kurssiaikanne tehokkaasti ja perehtykää puolustusvoimien lisäksi yhteiskuntamme poikkeusolojen järjestelyihin. Kyseessä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen järjestelmä, jonka päämääränä on turvata suomalaisen yhteiskunnan elintärkeät toiminnot mitä erilaisimpien poikkeustilanteiden varalta. Pienen maan tulee mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää voimavaransa laajaan yhteistyöhön ja perusteellisiin valmisteluihin luottaen. Kysykää asiantuntijoilta, kyseenalaistakaa, keskustelkaa ja antakaa oma asiantuntemuksenne kurssin käyttöön. Toivotan teille mielenkiintoista maanpuolustuskurssia.