Operaatiot

Intia / Pakistan

UNMOGIP-sotilastarkkailuoperaatio toimii Intian ja Pakistanin kiistellyllä raja-alueella, Kashmirin ja Jammun maakunnissa. Operaatio alkoi 1949. Nykyisin aseistamattomien sotilastarkkailijoiden tehtävänä on valvoa tapahtumia ja raportoida niistä vuosien 1971-72 sodan tulitaukolinjan tuntumassa. UNMOGIP tutkii muun muassa tulitaukorikkomuksia. Marraskuusta 2003 alkanut tulitauko on pitänyt ja maat ovat lähentyneet toisiaan ja aloittaneet neuvottelut myös Kashmirin tilanteesta.

Suomen osallistuminen

Suomi on osallistunut operaatioon vuodesta 1961. Nykyisin operaatiossa palvelee viisi Suomalaista sotilastarkkailijaa.

Kriisin tausta - Ydinasevaltojen vastakkainasettelu

Pakistanilla ja Intialla on erittäin suuret armeijat. Maiden vastakkainasettelun tekee koko kansainvälisen yhteisön ongelman viimeistään se, että molemmilla on myös ydinaseita. Alueen epävakauteen vaikuttaa tällä hetkellä muun muassa muslimisissien aktiivinen aseellinen toiminta Intian puoleisessa Kashmirissa.

Kriisillä on pitkä historia. Intian itsenäistyminen Iso-Britannian siirtomaavallan alaisuudesta tunnetaan ehkä parhaiten Mahatma Gandhin väkivallattomasta vastarinnasta. Vuonna 1947 saavutetun itsenäisyyden jälkeinen kehitys on kuitenkin ollut varsin väkivaltaista. Nuori valtio hajosi pian muslimienemmistöisiin Pakistaniin ja Bangladeshiin (vuoteen 1971 Itä-Pakistan niminen osa Pakistania) sekä hinduenemmistöiseen Intiaan.

Sekasortoisessa tilanteessa vainojen ja murhien aalto aiheutti laajan muuttoliikkeen. Vaikein tilanne oli monietnisessä Kashmirissa, jonka hallinnasta puhkesi sota jo loppuvuodesta 1947. Intia ja Pakistan sopivat Karachin sopimuksessa heinäkuussa 1949 aselepolinjasta ja tarkkailijoiden tulosta merkitsemään linja maastoon ja valvomaan sitä.

Toinen sota käytiin 1965. Kun taistelut levisivät myös Kashmirin alueelle, sotilastarkkailijoiden vahvuus kaksinkertaistettiin.

Kolmas sota, toinen UNMOGIP:n toimikaudella, puhkesi loppuvuodesta 1971. Sen päätyttyä molempien osapuolen asemat olivat muuttuneet alkuperäisistä. Heinäkuussa 1972 osapuolet sopivat uudesta valvontalinjasta (Line of Control), joka noudatteli pääpiirteittäin Karachin sopimuksen aselepolinjaa.

Intia katsoi UNMOGIP-operaation mandaatin päättyneen, mutta Pakistan oli eri mieltä. Ristiriitatilanteessa YK:n pääsihteeri päätti, että operaatio voidaan lopettaa vain turvallisuusneuvoston päätöksellä.

Intia ei ole enää tammikuun 1972 jälkeen ilmoittanut tulitaukosopimuksen rikkomuksista sotilastarkkailijoille ja on rajoittanut niiden toimintaa alueellaan, mutta tarjoaa tarkkailijoille muun muassa majoitustiloja. Pakistan tekee valituksia välikohtauksista. Kumpikaan osapuoli ei ilmoita sotilastappiotaan.