Läntinen naapurimaamme Ruotsi teki kesäkuun alkupuolella sen, mitä on uumoiltu jo pitkään. Hieman yli 100 vuotta kestäneen yleisen asevelvollisuuden aika on nyt siellä ohitse ja lähitulevaisuudessa siintelee palkka-armeija, jonka on määrä olla valmiina vuoteen 2014 mennessä noin 50 000 hengen vahvuisena. Heistä noin 22 000 lukeutuisi kodinturvajoukkojen riveihin ja loput palkattuun henkilöstöön.

Päätös oli täpärääkin täpärämpi. Ruotsin valtiopäivien äänestystulos oli 153-150. Näin kävi siitäkin huolimatta, että tuoreimpien kyselytutkimusten valossa kansan syvät rivit olivat lähes päinvastaista mieltä. Noin 63 prosenttia kansalaisista olisi halunnut pitää entisen osittaiseen asevelvollisuuteen perustuvan armeijansa ja vain noin 28 prosenttia vastaajista oli palkka-armeijan kannattajia.

Päätös ei ollut kenellekään asioita seuranneelle mikään yllätys, vaan odotettu sellainen. Päätöksen tekeminen oli vain ajan kysymys.

Ruotsin tie on kyllä sinänsä hyvinkin ymmärrettävä. Armeija on jo pitkään kamppaillut todella vakavien talousongelmien kurimuksessa - supistuksia on jouduttu tehtailemaan supistuksien perään - eikä loppua ole ollut näkyvissä. Varsinkaan onnellista sellaista.

Myös naapurimaamme maantieteellinen asema, kulttuuri ja historia sallivat armeijan pääluvun kutistamisen ja toimintaperiaatteiden muutoksen. Varsinaisia uhkakuvia ei maalla ole ja niinpä on päätetty syventyä enemmänkin kansainväliseen kriisinhallintaan ja sen vaatimiin panostuksiin, kuin pelkästään oman maan puolustamiseen.

Asevelvollisuutensa suorittaneiden tasaisesti vähentynyt lukumäärä on sekin vaikuttanut asenteisiin Ruotsissa. Esimerkiksi viimeisten kymmenen vuoden aikana on heidän lukumääränsä vähentynyt huomattavasti.

Myös yhä kasvava ja tiivistyvä sotilaallinen yhteistyö Ruotsin, Suomen ja Norjan välillä on varmasti ollut yksi päätöksentekoa helpottanut tärkeä seikka. Hyvin alkanutta yhteistyötä varmasti vauhdittavat sotilasteknologian yhä kohoavat kustannukset. Ja tälle nousulle ei ole loppua näkyvissä. Viimeksi pohjoismainen yhteistyö konkretisoitui Turun saaristossa kesäkuussa järjestetyssä FINSWE ATU 09 -harjoituksessa.

Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista seurata Ruotsin uuden palkka-armeijan rakennuspalikoiden loksahtelua paikoilleen. Perinpohjaista suunnittelua ja silkkaa raakaa työtähän tässä projektissa riittää yllinkyllin; miten hoidetaan uusien ammattisotilaiden värväystoiminta sekä miten ja millaiseksi suunnitellaan heidän koulutuksensa? Mikä on nykyisen henkilökunnan kohtalo? Eikä ammattisotilaiden palkka ole varmaankaan vähiten kiinnostava seikka.

Ruotsi on nyt oman valintansa tehnyt siirtyessään ammattiarmeijaan. Suomi on puolestaan valintansa tehnyt jo kauan sitten. Maamme puolustus rakentuu - ja tulee rakentumaan tulevaisuudessakin - asevelvollisuuden varaan. Ja tällä hyväksi havaitulla ja tutulla tiellä varmasti myös pysytään. Vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole edes olemassa.