Ihminen on käynyt kuussa, keksinyt keinot paikkailla rappeutunutta ihmisruumista varaosilla, selvittänyt suurimpienkin lukujen suurimmat potenssit sekä mahduttanut ennen koko huoneen täyttäneen tietokoneen tuulipuvun povitaskuun.

Yksi salaisuus on kuitenkin yhä selvittämättä. Se, minkä vuoksi toiselle vasen on oikea. Eikä nyt puhuta politiikasta vaan vasenkätisyydestä.

Suomalainen kansanperinne tarjoaa vasenkätisyyden syyksi inhimillisen, jo lasta imettäessä sattuneen erehdyksen. Kun äiti alkaa imettää vastasyntynyttään, täytyy vauvan suuhun tarjota ensin oikeaa rintaa. Jos evästä aletaan etsiä vasemmalta puolelta, maidon myötä lähtevä nälkä jättää tilalleen vasenkätisyyden.

Lääketieteellisesti väitteen totuudenmukaisuutta on paha mennä todistamaan, mutta joka tapauksessa Suomen väestöstä on vasenkätisiä noin kymmenkunta prosenttia. Suuri osa heistä suorittaa varusmiespalveluksen, ja pärjää siellä siinä kuin oikeallakin kädellä taistelevat.

- Vasenkätisyyttä ei udella kutsunnoissa, eikä missään kyselyissäkään. Kaikki mahdollisuudet ovat tarjolla niin oikea kuin vasenkätisillekin, vakuuttaa komentajakapteeni Jyrki Kivelä Pääesikunnan asevelvollisuusosastolta.

Viritintappi
vasurin vaivoina

Vaikka vasenkätisyys ei nosta siviilielämässä seinää vastaan, voi armeijaan lähtö valaa hienoista jännitystä. Kyllähän sitä lusikan ja kynän kanssa on pärjännyt, mutta entäs kun edessä ovat pakki, lusikkahaarukka sekä rynnäkkökivääri?

Suomen vasemmat kädet -yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Rantala vakuuttaa, ettei vasurin varusmiespalvelus pyllähdä ainakaan käsikysymykseen. Upinniemessä alokaskautensa suorittanut ja Merisotakoulusta matruusina vapautunut Rantala ei osannut etukäteen vasenkätisyyttään jännittää.

- Eipä tainnut käydä mielessäkään, Rantala muistelee.

Hienosäätöä seurasi vasta ensimmäisenä ampumaratapäivänä.

- Rynnäkkökiväärillä ampuminen ei luonnollisesti sujunut aivan heittämällä. Viritintapin rätkiminen nenän edessä tympäisi kuitenkin pitemmän päälle sen verran, että opettelin suosiolla ampumaan kuten oikeakätinen. Siinä tosin saattoi helpottaa sekin, etten ollut siviilissä juurikaan asetta käsitellyt, ja motoriikka oli sinällään melko neitseellinen, helppo muokata, uskoo Rantala.

Eikä tulostakaan tarvinnut hävetä, alokaskaudellaan Rantala ampui oman komppaniansa parhaita tuloksia. Siitäkö lie johtunut, etteivät kouluttajatkaan alkaneet vasurin aseotteita viilaamaan.

- Itse asiassa en muista, että kukaan kouluttajista olisi vasenkätisyyttäni edes huomannut!

Käännös
vasempaan... päin!

Vasenkätisten tie ei ole aina ollut helppo. Muinoin eli vahvana aate, jonka mukaan vasenkätiset tulisi käännyttää oikeakätisiksi jo kouluissa. Uskottiin, että oikeakätisten henkiset kyvyt kehittyisivät vasenkätisiä paremmin. Väite on kuitenkin vailla pohjaa - niin koulussa kuin armeijassakin.

- Ei minua ainakaan koitettu missään vaiheessa käännyttää oikeakätiseksi. Sitä paitsi vasuri on tottunut oppimaan aika lailla monet koordinaatioasiat peilikuvana. Niinpä monet epäsymmetriset hommat, kuten kranaatinheitto, tulivat vain tehdyksi väärinpäin, ilman että siitä oli kenelläkään mitään sanomista. Viimeiset kuusi kuukautta olin tosin esikuntahommissa, ja siellä vasenkätisyys näkyi lähinnä kynän sijainnissa yläraajoissa, Rantala nauraa.

Välineiden kanssa Rantalalle ei vaikeuksia tullut.

- Vaikka kyllä varmaan esimerkiksi ampuminen olisi ollut helpompaa, jos ase
olisi ollut käsittelyneutraali tai erikseen vasurille tehty. Mutta esimerkiksi vuolemisvälineenä käytetty pistin, ei se ollut epäsymmetrinen ja sitä mukaa vasurin käteen sopimaton.

Ruotuun astumista ei siis kannata pelätä, ei vaikka vasen käsi ottaisikin lusikan käteen oikeaa hanakammin. Vasen voi olla oikea ihan hyvin, kunhan sitä ei ota liian kirjaimellisesti. Sulkeisissa nyt ainakin on hyvä muistaa, että oikealle käännyttäessä tosiaan käännytään oikealle. Ei vasemmalle. Ei, vaikka se olisikin oikea.