|
Viipurin menetystä kesäkuussa 1944 ei voida ajatella ilman taistelussa kadonneeksi merkittyä IV pataljoonan komentajaa, majuri Viljo Kirmaa. Jo iäkäs pataljoonankomentaja kärsi aikaisempien sotakokemusten vuoksi näkö-, liikunta- ja kuulovammoista. Mitä todennäköisimmin Kirma menehtyi Viipurin katutaisteluissa pyrkiessään toimittamaan vetäytymiskäskyä tai -apua joukoilleen, joiden kuvitteli jääneen venäläisten saartamiksi.
Teksti: Antti Kauranne Kuva:SA-kuva
Viljo Kirman kohtalosta liikkuu runsaasti legendoja. Useat Viipurissa samaan aikaan olleet sotaveteraanit ovat kertoneet joko itse nähneensä tai kuulleensa majurin tulleen ammutuksi erilaisissa olosuhteissa.
Yhteistä liki kaikille kertojille on ollut huono omatunto. Suhteellisen vanha - 47-vuotias - komentaja jätettiin yksin, oman onnensa nojaan toteuttamaan velvollisuuttaan sillä aikaa, kun suurin osa muista varjeli omaa henkeään.
Kohtalokas läpimurto
Viipurin menetykseen johti kohtalokas läpimurto 20. prikaatin II pataljoonan, majuri Bäckmanin lohkolla. Heikoissa olosuhteissa huonosti valmistautuneet 6.komppanian miehet tempautuivat noin kello 13 aikaan pakosalle Raviradan-Ristimäen asemista. Sekava tilanne, kauhujutut Kannaksella ryntäävästä panssarivyörystä ja taistelukokemattomuus johtivat aseman murtumiseen. Prikaatinkomentaja eversti Kempin vastatoimet epäonnistuivat ja vastaiskuosastot kello 14 alkaen hajosivat taistelun melskeessä.
Sisäänmurto johti pian aikaan toiseen II ja IV pataljoonien saumakohtaan, josta venäläisten jalkaväki- ja panssarikärki pääsi kiertämään majuri Kirman IV pataljoonan sivustaan ja taakse.
Oman komentopaikan menetys oli lopun alkua pataljoonankomentajan henkilökohtaiselle murhenäytelmälle.
Eristetty 14. komppania
Majuri Kirma on pitänyt koko aamu- ja iltapäivän yhteyttä prikaatinkomentajaan sekä naapuriyksikköihin. Tiedot naapuripataljoonan heikosta ja koko ajan huonommaksi muuttuvasta tilanteesta sisäänmurron jälkeen huolettavat Kirmaa; 14. komppania on eristetyissä asemissa Pappilanniemessä ja vaarassa joutua saarretuksi.
Kirma vaatii puhelimessa ponnekkaasti komppanialleen vetäytymislupaa eversti Kempiltä, joka ei haluaisi luopua hänelle määrätystä pääpuolustuslinjan tästä osasta.
– En minäkään haluaisi kaikkia poikiani tapattaa, majuri vetoaa komentajaansa todeten kaikkien muidenkin vetäytyvän.
Noin kello 14 prikaatinkomentaja antaa vihdoin määräyksen irrottaa 14. komppania asemista. Tavoite on liittää komppania muiden joukkojen vastaiskuun. Kohteena olisi kaupungin koillisosa Ristimäen hautausmaan alueella.
– Minä yritän parhaani, mutta epäilen, muistaa viestikomppanian sotamies Koivu Kirman vastanneen Kempille.
– Paljonko sieltä on miehiä lähtenyt, Kemppi tiedustelee Kirmalta, tarkoittaen ilmeisesti sekä II että IV pataljoonien etulinjaa kaupungin alueella.
– Kyllä siellä näyttää miehiä juoksevan... Ryssä on komentopaikassani, puhelinmies muistaa keskustelun päättyneen.
IV pataljoonan komentopaikalla ollut korpraali Vilhonen muistaa asian joiltakin osin toisin. Komentopaikalle olisi saapunut oman pataljoonan miehiä, jotka olivat kertoneet venäläisten lähestyvän komentopaikkaa.
– Onko se ihan tuossa nurkalla jo, Kirma olisi kysynyt miehiltään kesken puhelun ja saaneen myöntävän vastauksen.
– Kuka siellä on, eversti kysyy pataljoonankomentajaltaan.
– Ryssä täällä on, Vilhonen muistaa Kirman vastanneen, panneen puhelimen kiinni ja kehottaneen miehiä lähtemään.
– Tapa ne, kertoo eräs versio Kempin vielä kehottaneen Kirmaa, ennenkuin puhelu katkesi.
Niukat kuulustelupöytäkirjat
Majuri Kirman kohtaloa koetettiin selvittää myöhemmin kuulusteluinkin. Kuulusteluihin joutuivat muun muassa Kirman lähettiupseeri ja adjutantti, jotka molemmat poistuivat vikkelästi Viipurista - toinen jopa lääkintäajoneuvolla aina Lappeenrantaan asti mukanaan eräs toinen upseeri ja joku haavoittunut.
Useat kaupungin alueelle jääneet ovat tavanneet majuri Kirman eri puolilla Viipuria, hitaasti kohti keskustaa vetäytymässä ja alati ”saarroksiin jäävistä joukoistaan huolehtien”.
Kirman pataljoonan 16. komppanian ylikersantti Sulo Mikkola kertoi kuulustelussa nähneensä komentopaikalta lähdön jälkeen majuri Kirman nousevan muutaman miehen kanssa Patterinmäkeä.
– Kirma käski minut ja noin 20 miestä asemiin Patterinmäelle vallihaudan toiselle puolelle.
– Kävin kysymässä majurilta jonkin ajan kuluttua, oliko Linnansilta vielä omissa käsissä ja paluutie turvattu, Mikkola kertoo.
Jonkin ajan kuluttua pataljoonankomentaja lähti yksin mäen toiselle puolelle, ja 10-15 minuutin kuluttua myös ylikersantti lähti asemista, mutta tapasi majurinsa Patterinmäen toisella puolella uudelleen.
Patterinmäellä hikimärän Kirman tapasi myös alikersantti Valtteri Kiiski. Puolustusta järjestelevällä Kirmalla on mukanaan ryhmä miehiä. Kiisken kertoman mukaan vain yksi hänen tuntemistaan miehistä - Martti Koivisto - palaa sotavankeudesta.
– Kirma sanoi, ettei asemista lähdetä, koska siellä on vielä 5. komppaniakin asemissa, ylikersantti Mikkola kertoo ja sanoo vakuuttaneensa majurille juuri itse tulleensa tyhjiksi jääneistä 5. komppanian asemista.
Vääriä tulkintoja, huhuja
Kaikki eivät suinkaan suhtaudu komentajan poissaoloon tai liikkeisiin hyvässä mielessä.
– Hän alkoi itse haparoida, kertoo kersantti Aaltonen Patterinmässä.
– Lähtekää minun kanssa kaupungille katsomaan, mitä siellä on, majuri sanoi.
Aaltosen mukaan majuri, hänen lähettinsä ja kolme miestä lähtevät kaupungille.
Patterinmäen silminnäkijöiden mukaan eri vaiheissa asemissa ja majurin mukana olleiden suomalaissotilaiden määrä vaihtelee muutamasta useaan kymmeneen mieheen.
Varmaa on kuitenkin se, että joukko joutui lähtemään vihollispainostuksesta ja panssarivaarasta johtuen liikkeelle Patterinmäeltä kohti keskikaupunkia.
Osa miehistä irtosi jo aikaisemmin komentajan poistuttua näkyvistä. Muu esikuntaupseeristo oli jo tähän mennessä jättänyt majurin järjestämään yksin puolustusta.
|
