|
Neuvostojoukot ovat murtaneet suomalaisten asemat Viipurin koillisosassa. Suomalaiset vetäytyvät pois Viipurista osin pakokauhun vallassa. Majuri Viljo Kirma miehineen peräytyy kohti Viipurin keskustaa yrittäen järjestää puolustusta ilman esikuntaupseeristoa.
Teksti: Antti Kauranne Kuva:SA-kuva
Viljo Kirma vetäytyy Patterinmäeltä miehineen kohti Viipurin keskustaa. Joukot ovat sekaisin, omat epäjärjestyksessä ja näkösälle ilmestyy venäläistä jalkaväkeä ja panssareita eri suunnista. Tykkitulen iskiessä kohdalle joukko hajoaa moneen otteeseen, apua anovia haavoittuneita jätetään matkalle.
– Koko osasto lähti majuri mukanaan pyrkimään Patterinmäeltä kohti Linnansiltaa. Katujen risteyksissä näkyi venäläisosastoja, muistelee ylikersantti Mikkola.
– Pojat ehdottivat piiloutumista tai antautumista, mutta Kirma kielsi sellaiset puheet jyrkästi.
Mikkola miehineen erkanee joukosta ja lähtee etsimään veneitä, majuri jää keskustaan puistokadulle ehkäpä Torkkelinpuiston tai Tuomiokirkkoaukeaman liepeille.
Hyvin taistellut, vastaiskuun osallistunut ylikersantti Tommola tapaa majuri Kirman Tuomiokirkkoaukealla. Tommolan joukko on nähnyt myös venäläisiä jo alueella marssimassa suljetussa muodossa.
– Majuri tuli kädet levällään vastaan ja sanoi: Hyvät pojat, tulkaa apuun, minulla on vielä kaksi joukkuetta asemissa!
Tommola osoittaa muodossa olevia venäläisiä ja varoittaa näistä. Kirma ei usko korttelin päässä olevaa osastoa venäläisiksi, mutta kun Tommola lainaa tälle kiikarinsa, majurin on uskottava tilanne.
Ylikersantti, myöhemmin vänrikiksi ylennetty Tommola, jonka joukkoon on liittynyt myös Uudenmaan Rakuunarykmentin yliluutnantti Hanström, ehdottaa siirtymistä Pappilanniemen ja veden kautta omien puolelle.
Hanström on kertonut olleensa Patterinmäellä asemissa niin kaun, että uskoivat Linnansillan tulleen jo räjäytetyksi. Hämmentynyt Kirma ei vastustele, jopa seuraa ”kolmen miehensä kanssa” Tommolaa, joka komentaa joukkonsa liikkeelle kohti pelastavia veneitä.
Tommolan mukana yli pääseistä miehistä jotkut kertovat nähneensä Kirman menneen jostain portista tai ovesta taloon tai sisäpihalle, eräät kertovat majurin kiertäneen jonkun sisäpihan ja tulleen takaisin.
Veneitä hakeva ryhmä hajoaa panssareita ja venäläistä jalkaväkeä kohdatessaan. Kukaan ei huomaa, missä vaiheessa majuri Kirma on erkaantunut joukosta.
Versioita kummastukseen asti
Majurin katoamisesta, sen ajankohdasta ja mahdollisesta kaatumisesta on niin monta versiota, että ihmettelyyn on aihetta.
Moni on kertonut nähneensä Kirman joko kaatuneena tai jopa nähneensä majurin ampumisen. Vielä lukuisampia on niitä versioita, joiden mukaan joku oli ”kuullut” Kirman kuolemasta.
Kokonaisuudessaan vangiksi kaupungin kirjastossa joutunut vänrikki Eräsen joukkue oli yksi viimeisimpiä, joka ehkä näki majurin kaupungilla. Kersantti Rentola oli kirjaston ikkunasta nähnyt pataljoonankomentajansa näköisen miehen
liikkuvan Hirvi-patsaalle päin yksinään. Havainto ei ollut varma, sillä Rentolan katsoessa uudelleen mies oli jo hävinnyt.
Kirma, joka useasti aikaisemmin sotilasuransa aikana oli vannonut, ettei antaudu vangiksi, saattoi siis jäädä venäläisten käsiin jo Punaisenlähteentorilla, josta prikaatin esikunnan mukana viimeiset suomalaiset olivat vetäytyneet noin kello 16.35. Huononäköinen ja -kuuloinen majuri lienee pistoolistaan huolimatta ollut helppo vastus venäläisille, joita muut suomalaiset eivät enää häirinneet.
Moni Kirman veteraaneista ja upseeritovereista uskoo yksinään harhailevan pataljoonankomentajan kohdanneen loppunsa tällaisessa tilanteessa. IV pataljoonan sotapäiväkirja kertoo Patterinmäen jälkeen komentajan joutuneen eroon joukoistaan ja ”jääneen kaupunkiin”.
Kuoleva majuri
Toisaalta, sotavankeudesta palannut Martti Koivisto kertoo olleensa Kirman ja parin muun miehen kanssa jonkin talon kellarissa piilossa seuraavan yön. Koivisto kertoo Kirman nousseen kadulle seuraavana päivänä, ampuneen pistoolinsa tyhjäksi, nostaneen kätensä ylös ja tulleen ammutuksi.
Kirman veteraanien keskuudessa liikkuu monenlaisia juttuja Kirman kaatumisesta ja ruumiista. Hurjimman version mukaan majuri olisi tullut hulluksi, hyökännyt yksinään pistooli kourassaan kohti venäläistankkeja ja tulleen ammutuksi.
Hieman kesympi versio väittää Kirman kohdanneen ase kädessä venäläisen moottoripyöräpartion, jolloin sivuvaunun konetuliase olisi niittänyt komentajan katuun.
Yksi versioista kertoo jonkun nähneen Kirman ruumiin makaavan jonkin ravintolan edessä keskikaupungilla. Eräs, tosin ilmeisesti jo muistinsa suhteen epäluotettava veteraanikertoja väittää toisen asetoverinsa nähneen Kirman lyyhistyvän maahan yksinäisessä vastaiskussa kohti menetettyä komentopaikkaansa.
Tarinoiden kertojia ja niiden kiistäjiä on siis riittänyt.
Häpeää, vaikenemista ja vääristelyä
Silminnäkijöiksi ilmoittautuneilla tai luotettavasta lähteestä Kirman kuolemasta kuulleilla on ollut merkittävää eripuraa majurin kohtalosta. Rivimiesveteraanit eivät halua asiasta puhua, koska ”se oli niin ruma juttu”.
Upseeritovereista monet olivat hiljaa aina vankien vaihtoon saakka, ja kun Viljo Kirma ei palannutkaan sotavankeudesta - vaatimaan osaa miehistään tilille, selittämään tai tunnustamaan - kenttä oli avoin selityksille, sepityksille ja vain osaksi tarkoille muisteluille.
Osalla kertojista, haastatelluista ja jopa kuulustelluista on ilmiselvästi, muiden paikalla olleiden veteraanien mukaan ollut tarvetta tähän.
Arvostetuissa suomalaisissa sotahistorioitsijoissa on ilmennyt haluttomuutta setviä Viipurin tragediaa ja majurin lopullista kohtaloa. Syinä tähän voivat olla ilmeisen ristiriitaiset lähteet ja dokumentit, mutta samalla myös tapahtuneen synkkä luonne.
– Siitä on kirjoitettu ja riidelty niin paljon, etten halua siihen puuttua. Kun ei ole pakko selvittää asiaa, en halua enää sotkeutua siihen - ja mitä se enää ketään hyödyttäisi, eräs heistä on todennut kirjoittajalle keväällä 2003.
Venäläiseltä puolelta ei vastauksia vielä ole saatu, vaikka selvitystyö siihen suuntaan on aloitettu muutama vuosi sitten. On toivottavaa, että ainoa Viipurissa kaatunut tai vangittu suomalaismajuri katsottiin sen verran tärkeäksi saaliiksi, että hänen sieppaamisensa noteerattiin virallisia dokumentteja tai veteraanimuistelmia myöten.
Erään kotimaisen veteraanimuisteluksen mukaan ”Moskovan Tiltu” olisi radiossa huudellut Viipurin taistelun jälkeen majuri Kirman tultua tehdyksi vaarattomaksi. Tämä ei ole kovin tukeva pohja neuvostoarmeijan dokumenteissa tai muissa sikäläisissä kirjallisissa lähteissä tehtävän tutkimuksen alkusysäykseksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
|
